|
Taiteilija Elina Ruohosella on juhlavuosi. 50 vuotta ja 25 taiteilijavuotta. Ruohosen näyttely kutsuu meidät Huippukokoukseen, jossa olemme matkalla koko planetaarisen elämän kanssa. Mukana ovat eläimet, ihmiset, organismit ja koko ekosysteemi. Siellä mietitään planeetan rajoja, toimitaan yhdessä ja toisinaan erikseen. Teokset vievät meidät tavoitteiden, tulevan ja ajoittain myös historian eteen.
Ilmastonmuutos on muisto. Ollaan siirrytty aikaan, jossa vallitsee erilainen järjestys. Ruohosen maalausten raapimiset, kaikki kerrostumat, maalien poispyyhkimiset ja sedimentit viittaavat menneeseen, ihan kuin hauraat rihmastot muistissamme. Maalausten keskeiset hahmot, eläimet, ihmiset, luonto, toiveet ja utopiat on tuotu yhteen.
Huippukokouksessa ollaan tultu keskustelemaan maapallon tilasta, seuraavista teoista, tavoitteista ja tehtävistä. Esiin tuodaan kaikkien jäsenten näkökulmia, ollaan viisastuneita historiasta, mietitään tulevaa.
Teosta voi hiljentyä kuuntelemaan tai osallistua kokoukseen. Huippukokous on muuttamassa luonnonjärjestystä. Uudessa järjestyksessä ihminen ei etene enää toimimalla maailmassa käsitteinä, kaavioina, laskelmina, strategioina, lakeina. Kokous kertoo meille uudesta tavasta toimia.
Mieleen tulee, mitä jos nämä eläin-ihmis-kasvit ovat lähempänä totuutta, miten me nyt ajattelemme?
Maalaaminen on Ruohoselle fyysinen prosessi, värien tasapainottelua, kerrostumien vaihtelua, raapimista, arkeologista esiin kaivamista. Hän kertoo maalaamisen olevan ensisijaisesti valintoja, mitä jättää, minkä pyyhkii pois. Maalauksen sisältö syntyy siitä, minkälaisen näkymän löytää, minkälaisen tulokulman ja minkä jättää ja tuo esille.
|
